Ystävän kanssa istuimme lapsena kesäisin heidän leikkimökkinsä katolla. Otimme aurinkoa, juttelimme ja kuuntelimme musiikkia. Yhtenä kesänä kuuntelimme aina 2 Unlimited -bändiä kasettisoittimesta. Kuullessani ”No limits” -kappaleen nykyää, palaan aikaan ihanaan – tuohon lapsuuden kattokesään!
– Kattokassilainen
Isäni korjasi saunan katon piippua muutaman päivän ajan. Meidän pieni harmaa kissamme oli intoa täynnä tapauksesta ja kiipesi aina katolle seuraksi. Oli se vaan niin hassunkurista, kun kisu kurkkasi aina piipun takaa isääni. Niistä päivistä tuli pikku kisun piiloleikkipäivät ja koko pihapiirin väki sai iloiten seurata näytöstä nimeltään Kissa saunan katolla.
– Kissa
Olimme 1970–1980-luvuilla Temppeliaukion kirkon katolla, joka on suurelta osin lasia, vaihtamassa ikkunoita vandalismin takia! Työ oli haastavaa kuumuuden takia, ja siitä syystä, että kyseiset rakenteet olivat kuparia ja kuumuudessa hankalia työstää. Lisäksi lasit olivat isokokoisia ja painavia. Vaihtotahti oli yksi lasi päivässä ja kaikki olivat tyytyväisiä!
– masa1
Vietimme esikoisen 10-vuotissynttäreitä siirtolapuutarhamökin lasiverannalla. Pitihän sitä jotain rekvisiittaa etsiä välikaton luukun varastotilasta, jolloin iso ampiaispesä putosi keskelle juhlapöytää aiheuttaen melkoisen pakokauhun. Onneksi kukaan ei saanut pistoja ja varmasti jäi jokaiselle ikuinen muisto synttäreistä.
– Konsta
Muutama vuosi sitten syysmyrsky laittoi naapurimme ladon katon pellit lentoon. Kattopeltejä haeskeltiin niin pelloilta kuin veneellä mereltä asti, ja löytyihän ne. Ei muuta kuin katon pellit takaisin kiinni, mutta se ei ollut myrskyssä mukavaa. Muutaman kerran roikuimme ja heiluimme valjaiden varassa. Myrskyssä peltien asennus todettiin ”hankalaksi”.
– Peltien metsästys
Isäni mökillä aikoinaan (mökki oli jo todella vanha silloin) istuimme keittiössä syömässä ruokapöydän ääressä, kun keittiön katto romahti osittain sisään. Kyllä meinasi mennä ruoat väärään kurkkuun. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin ja mökki kärsi pelkästään kosmeettista vauriota. Pian tämän jälkeen koko mökki purettiin…
– kirsikka
Kattoja ajatellessa mieleen tulee isäni tekemän kotitalon vahvan katon lisäksi metsäisen vanhan ladon luonnon kasvattama ja monimuotoinen sammalkatto kosteassa vehreydessään. Katosta törröttää monenvärisiä erilaisia sammalia ja muuta kasvustoa. Sellaista kauneutta katsellessa paha maailma unohtuu ja luonnon upeus hengittää ihmiseen.
– Sammalkatto
Kova tuulenpuuska vei katosta jonkin sivupellin tuija-aidan päälle makoilemaan. Kattokeskuksen miehet tulivat ja kiipesivät ensin tuijista hakemaan pellin ja sitten kiinnittivät sen takaisin katolle.
Ei olisi muuten muistunut mieleen, mutta silloin 2-vuotias poikamme jaksaa vielä nyt vuosia myöhemmin aina välillä muistuttaa tapahtuneesta.
– Sanna K
Vuonna 1987 isosiskomme matkusti Amerikkaan. Veljeni oli toivonut skeittilautaa ja minä tennismailaa tuliaisiksi. Puhuimme siskomme kanssa lankapuhelimella Amerikkaan asti. Meistä se oli hienoa, että saimme niin kauas puhua. Kuulimme, että siskomme oli ostanut kummallekin, mitä toivoimme. Veljeni haaveili, että sitten kun sisko tulee otan skeittilaudan ja nousen katolle. Lasken ja teen voltin alas. No siskoni tuli kotiin vapun aattoyönä. Silloin oli lunta katolla vielä.
– No meinaatko laskea skeittilaudalla, kysyin.
– En minä uskalla. Tulee vielä vahinko, veljeni sanoi.
Olin silloin enemmän kuin helpottunut asiasta.
– AnRi78
Lapsuuden kesät, omakotitalon sammalta kasvava katto ja kiipeilynhalu. Muistoissa isä on ikinuori ja fyysisesti notkea. Kerran pari kesässä hän kipusi talomme katolle rapsuttamaan sammaleita, ja taisi nuohotakin joskus.
Homma vaikutti jännältä, joten pitihän pikkutytönkin päästä ”korkeuksiin”. Tikkaiden kiipeäminen pelotti, mutta maisemat kotikoivun latvojen tasalta palkitsivat.
Kattokeikka oli myös mainio eväsretken paikka.
– Päivi S.
Oli ensimmäinen kesä, kun olimme muuttaneet uuteen omakotitaloon ja mukana muutti kaksi kissanpentua. Kissat olivat ulkona ja tein puutarhatöitä pihalla, kunnes huomasin, että iso lintu kaarteli talomme yläpuolella. Se oli varmaan haukka. Kun katselin lintua, huomasin, että meidän kissat könöttää siellä katolla. Ei muuta auttanut kuin kiivetä tikapuita pitkin kuumalle katolle pelastamaan kissoja.
Kutsuin niitä, mutta eiväthän ne tulleet, joten oli pakko hivuttautua eteenpäin kohti kissoja. Lintu kaartelee yläpuolellamme uhkaavasti valmiina nappaamaan herkkupalan. Sain toisen kisun kiinni ja kiikutin sen alas. Sama reissu uudelleen toisen kissan kanssa. Kai se katto oli niistä mukavan lämmin paikka köllötellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
– Kirsti R.
Elettiin vuotta 1972. Olin ponnahtanut maailmaan maaliskuussa kesäkuussa. Veljeni oli 4-vuotias. Asuimme silloin vielä kerrostalossa ja omakotitalo oli jo rakenteilla. Itse en maailman menosta pahemmin tiennyt, mutta minulle on kerrottu, että veljeni oli sanonut äidillemme menevänsä ulos leikkimään. Hän olikin lähtenyt pienen pyöränsä ja kaverinsa kanssa ajelemaan meidän valmistuvan talon pihalle ja saanut kuningasidean kiivetä katolle. Siellä he onnellisen tyytyväisenä olivat istuneet, kun naapuri oli soittanut meidän isällemme, joka kävi hakemassa pojat kotiin. Ei enää hirveästi poikia naurattanut, mutta oppivathan, ettei toiste lähdetä omin päin seikkailemaan.
– PIKKUINEN MYY
Mieleeni on jäänyt tapahtuma lapsuudestani. Oli kesä ja kotonamme siivottiin vanhaa navettaa, joka ei ollut käytössä enää vuosikymmeniin. Yhtäkkiä sisäkatolta putosi jokin harmaa kovettunut asia. Menimme katsomaan lähemmäs, ja se oli muumioitunut kissa! Kovettunut, lähes kivettynyt otus oli katolla majaillut ties kuinka monta vuosikymmentä. Tapaus oli niin erikoinen, että muumiokissasta tuli nähtävyys kylällämme, kun väkeä kävi sitä hämmästelemässä.
– LL
Vuosia sitten remontoitiin omin voimin meidän melkoisen ison talomme katto. Homma oli aika iso, lievästi sanottuna. Kesäkin sattui olemaan hurjan helteinen. Totta kai myös yllätyksiä löytyi remontoidessa! Kun homma vihdoin saatiin pakettiin, muutettiin pariksi viikoksi mökille, sillä emme kestäneet olla edes talon läheisyydessä. Mutta tulipahan tehtyä. Enää ei kuitenkaan lähdetä itse remppaamaan.
– elliee
Lapsuudessa sitä tuli maaseudulla mummolassa touhuttua kesällä aina kaikenlaista. Isoveljeni usutti minua aina tekemään kaikenlaisia ”koiruuksia”, ja sellaisesta kai tässäkin tapauksessa oli taas kyse. Veljeni nimittäin lupasi minulle, että jos uskallan mennä mummolan vanhan heinäladon katolle hyppimään, hän ostaa minulle ison pussin karkkia kauppa-auton seuraavalla käyntikerralla.
Heinäladon katolle kiipeäminen oli tietysti papan käskystä ankarasti kielletty, mutta enhän minä siitä tuon taivaallista välittänyt, koska ilmaista karkkia oli veljeni lupaamana tulossa. Ilman lupaa kiipesin siis tikapuilla heinäladon katolle ja aloin siellä pomppimaan tasajalkaa, kuten veljeni oli pyytänyt. Parin pompun jälkeen pärekatto jalkojeni alla räsähti rikki ja minä tietysti tipahdin reiästä läpi onneksi suoraan pehmeän heinäkasan päälle.
Ei ollut pappa järin innostunut, kun noloina poikina veljeni kanssa menimme tunnustamaan hänelle tekomme. Onneksi pappa antoi ajan kanssa tekomme anteeksi, mutta sitä luvattua karkkipussia en kyllä veljeltäni ole saanut vielä tänäkään päivänä.
– Jugi
Saatiin perinnöksi upealta paikalta 60 vuotta vanha mökki, jota ei oltu käytetty aikoihin. Menimme kuitenkin viettämään viikonloppua uudella mökillä. Päivä meni mukavasti, yökin, kunnes seuraavana päivänä huomattiin pienen pieniä ongelmia eli vesipisaroita sisällä. Selvisi, että katto vuotaa erinäisistä kohdista ja kosteus oli pilannut enemmän kuin muutaman paikan. Ei siinä auttanut kuin kutsua tarkastaja paikalle arvioimaan vahingon määrää ja onneksi niin tehtiinkin, koska hän totesi katon olevan korjattavissa ja vahinkojen olevan sen verran pinnallisia, ettei tarvitse koko taloa romuttaa.
Huvittavan tästä meille teki se, että pappa oli ollut aikoinaan itseoppinut kattomies ja kaiken rakentanut itse. Aina epäiltiin vähän kalajutuiksi hänen taitojaan, mutta kun talo pysyi pystyssä niin annettiin olla. Katon korjauksen yhteydessä löytyi vaikka mitä hassunhauskaa joka ei nykyaikana menisi läpi millään. Nyt meillä on kuiva talo ja kestävä katto!
– Zud
#kattotarinat #kattokeskus25
